Suomi, maailman poliisi

Painokoneet seis. Sudanissa on kuulemma joku kriisi. Kansainvälinen yhteisö on herännyt, ja huomannut, että kappas, aikamme suurin kansanmurha ja humanitäärinen kriisi on käynnissä Darfurissa. Ja kun kerran nuo amerikkalaiset aikuisten oikeasti eivät näytä tätä asiaa (taas) hoitavan (puolestamme), on YK päättänyt osallistua (sopivasti, näin neljä vuotta myöhässä).

Darfurin saldo tähän mennessä on puolimiljoonaa kuollutta ja lähes kolmemiljoonaa kodeistaan paennutta. Ja nyt kun YK on herännyt, tulee Darfuriin maailman suurin rauhanturvaoperaatio: 26 000 sotilaan vahvuinen. Rötösherra voi ylpeästi laajoilla ulkomaanmatkoillaan tuttaville ja kollegoille kertoa, että meillä Suomessa tätä ei ohiteta olankohautuksella. Ehei, Suomi on tämän hetkisten tietojen mukaan lähettämässä viisi (kyllä, VIISI) siviilipoliisia operaatioon. Ettemmekö me muka kantaisi kansainvälisellä areenalla vastuuta? Hmpfh, palturia kaikki tyynni. Nyt muiden maiden tarvitsee rykäistä esiin enää 25 995 sotilasta. Olkaa hyvä vaan.

Tämä luo uskoa Suomen ulkopolitiikkaan. Ehkä tämä solidarisuuden aalto jatkuu, ja ensi vuonna Suomi nostaa pakolaiskiintiötään kokonaisella kahdella.

Ja kaikki tämä TV-lupamaksun hinnalla!

Haiseeko alapääsi? Kutiseeko peräaukkosi?
Paljon on maailma muuttunut niistä ajoista, kun Frendien simpsakka Courtney Cox ensimmäisenä yhdysvaltalaisena naisena uskaltautui suuren mediamylläkän saattelemana sanomaan televisiossa "kuukautiset". Nyt meidät suomalaiset pakotetaan valmistautumaan väestön äkki-ikääntymiseen tuomalla olohuoneisiimme – ja äärimmäisen ikävissä tapauksissa keittiöihimme – suonikohjut, kuivat emättimet, kutiavat peräaukot ja lonksuvat proteesit. Kiitos tästä.

Onhan se hyvä, että syyhyävän ahterin mystiikka poistetaan median toimesta niin, ettei kenellekään jää sellaista ikävää tunnetta, että on pukamineen ja känsineen yksin tässä maailmassa. Valkoiseen lääkärinkolttuun sonnustautuneen naisihmisen vakuuttelut TV-studiossa siitä, että erektiohäiriöistä kärsii puoli Suomea ja haisevasta alapäästä toinen mokoma varmasti lisäävät jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Terveyskeskusjonot lyhenevät ja hoitajapula hellittää kun kansa säntää hankkimaan käsikauppalääkkeitä meitä kaikkia yhdistäviin suomalais-ugrilaisiin heimotauteihin.

Syyhytään yhdessä!

Saako puhua?

Iso-Britannia uppoaa tulvaveteen ja Helsinki hajusta päätellen paskaan. Unkarissa, Romaniassa ja Bulgariassa kansaa kuolee oikealle ja vasemmalle yli + 40 asteen helteissä. Eivät osaa sääpekat ja –metet enää ennustaa kuin tuplaennustuksilla, eli että jos sataa, on viileämpää kuin jos ei sada ja aurinko paistaa. Ei haittaa. Rötösherra paineli pohjoiseen turvaan tulvia, helteitä ja kirvain tuottamaa löyhkää.

Pääministeri on ryhtynyt suitsimaan Suomessa valtoimenaan vellovaa julkista poliittista keskustelua. Koska Suomessa nyt kuitenkin keskustellaan erilaisista yhteisistä asioista tiedotusvälineissä, toreilla ja kauppakeskusten tuulikaapeissa niin älyttömästi, (eivätkä Roselholz-lista tai NATO varsinkaan ole kuoliaaksi vaiettuja aiheita) onkin varsin erinomaista, että tähän joutavaan keskusteluun tulee kerta kaikkiaan piste. Pääministeri on opastanut hallituksensa ministereitä vaikenemaan erinäisten mielipidetiedustelujen edessä. Samoin on ohjeistettu, ettei keskeneräisiä asioita tule kommentoiman.

Edellisen kerran tämä tiedotuslinja sai tiedotusvälineiltä pyyhkeitä hallitusneuvottelujen ollessa kiivaimmillaan. Silloinhan myös stay-up –sukissaan Säätytalolla hikoillut Eija-Riitta Korhola äityi kommentoimaan, ettei meininki hänenkään mielestä ollut yhtään kivaa. Nyt politiikasta vaikeneminen ei ole kovinkaan monen mielestä enää kivaa. Rötösherra seuraa lievällä hämmennyksellä erityisesti hallituksen vihreitä ministereitä, jotka antamissaan lausunnoissa tuntuvat hyväksyvän pääministerin linjan.

Sopiiko tällainen käytäntö Suomen kaltaiseen maahan? Erityisesti kepun puoluesihteeri Korhosen julkisuudessa antamien lausuntojen valossa meininki vaikuttaa lipsahtaneen pari piirua viime vuosituhannen suuntaan. Alkukesän Sipoo-kiistaan liittynyt jääviyssirkus on toinen hyvä esimerkki poliitikkoihin liittyvästä paradoksista. Eihän poliitikolla varsinaisesti ole muuta hommaa kuin olla jotakin mieltä erilaisista asioista ja sitten päättää niistä. Jos ministeri voi nykyään julistaa itsensä jääviksi päätösasioissa ja toisaalta kieltäytyä kommentoimasta tai olemasta jotakin mieltä, mitä tästä jää jäljelle?

P.S. Paavo Väyryseltä on löytynyt sydän

Maverick von Stauffenberg

Kesä- Suomen tiedotusvälineiden kertoessa jo toista kuukautta lasten kimppuun hyökkäävistä kaloista, viemäreistä löytyvistä boakäärmeistä ja Teemu Selänteen ökyvenebileistä Rötösherra kohdistaa katseensa ulkomaiden lomauutisointiin. Elokuvaohjaaja Bryan Singer päätti taannoin rekrytoida Tom Cruisen esittämään Valkyyria –elokuvaan Hitlerin salamurhaa yrittänyttä Claus Schenk Graf von Stauffenbergiä. (Tässä kohdassa Rötösherra pitää pienen hiljaisen hetken herra von Stauffenbergin mahtipontisen nimen kunniaksi.)

von Stauffenbergin vuonna 1944 käynnistämä operaatio Valkyyria meni yllättäen puihin ja johti yli 5000 ihmisen pidätykseen ja 200 ihmisen teloitukseen. Koska historiaan toki on suhtauduttava ilon kautta, on tämä riemukas tapahtuma päätetty rekonstruoida saksalais-amerikkalaiseksi, itsensä Cruisen tähdittämäksi jättihitiksi.

Mutta. Saksalaiset havaitsivatkin alkumetreillä, että Cruise on harras skientologikirkon jäsen. Skientologia ei ole Saksassa laillista puuhaa. Menneisyysangsti kulminoituu tässä tapauksessa tietenkin siihen, että saksalaisviranomaiset ovat löytäneet raskauttavia yhtäläisyyksiä natsismin ja skientologian välillä. Jopa von Stauffenbergin esikoispoika Berthold on pyytänyt Cruisea pitämään näppinsä erossa isästään. Kuvausryhmän pääsy alkuperäisille tapahtumapaikoille on estetty. Tee siinä sitten elokuvaa.

Rötösherra on hämillään. Eikö näyttelijän tehtävä nimenomaan ole esittää jotakin muuta kuin mitä on? Mistä lähtien näyttelijän uskonto, maailmankatsomus tai vaikka seksuaalinen suuntautuminen on ollut esteenä näyttelemiselle? Eihän tämä Valkyyria kuitenkaan skientologiasta kerro. Tätä ristiriitaisuuden ja hurskastelun määrää!

Samaan aikaan isänmaassa kahdeksan kiloa laihduttanut pääministeri Vanhanen sai yleisön kirkumaan ihastuksesta Harry Potter –elokuvan ensi-illassa. Oi Suomen nuoria.

Lintukodossa

Yhteiseurooppalainen, jokakesäinen jännitysnäytelmä näyttää olevan satunnaisesti johonkin EU-pääkaupunkiin tehty terrori-isku. Tänäkään suvena vuorossa ei ollut Helsinki, vaan autopommit poksahtivat epäonnistuneesti Lontoossa ja Glasgowssa. Tästä riemastuneena Saksan sisäministeri, Kari Rajamäen sielunveli Wolfgang Schäuble riensi julistamaan, että terrorismin vastaisen sodan kierroksia pitää kertakaikkisesti lisätä vaikkapa siten, että ryhdyttäisiin ennaltaehkäisevästi tappamaan terrorismista epäiltyjä. Viranomaisille oikeus poliittisiin murhiin Saksassa? Kaikista maailman paikoista Saksassa?

Britanniassa nykyiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset on jo ehditty julistaa vanhanaikaisiksi. Minkä Rötösherra hyvin ymmärtää maassa, jossa vallankäyttäjät pitävät lähtökohtaisesti kaikkia ihmisiä terroristeina elleivät he muuta pysty todistamaan (lontoolaisnuoret irvailevat tälle kulkemalla muotisuunnittelija Vivienne Westwoodin "I'm not a terrorist, please don't kill me" -t-paidat päällä).

Toissakesäisen Lontoon metroon kohdistuneen iskun jälkeen työmatkalaiset kömpivät kasvot vakavina kadulle, suoristivat solmionsa ja jatkoivat matkaansa. Lontoon metroverkosto oli normaalisti käytössä seuraavana päivänä. Stoalaiset lontoolaiset ovat eläneet jo vuosikymmeniä kaupunkiinsa kohdistuvan terroriuhan kanssa. Terrorismia ei tarvitse hyväksyä. Hysteria ei kuitenkaan onneksi ole eurooppalaista. Vielä.

Kuria ja järjestystä lupaamalla on voitettu vaaleja maailman sivu. Hämmentävä poliittinen retoriikka, joka kylvää aamiaispöytiin sekaisesti käsitteitä perusturvallisuudesta biotunnisteisiin ja ennaltaehkäisevään tappamiseen on vahva väline. Rötösherra pelkää pahoin, että pikku hiljaa on lipsahdettu tilanteeseen, jossa ihmisoikeuksia poljetaan perusturvallisuuden nimissä.

Rötösherra pelkää pahoin myös sitä, että yleisen terrorismin ja muun pahan torjumisen vimmassa lentokenttien turvajärjestelyt viedään niin pitkälle, ettei matkanteko ei enää kannata. Kaikkitietävät amerikkalaiset ovat jo keksineet ratkaisun tähänkin ongelmaan. Rötösherran amerikkalaiskollegat matkustavat eräillä USA:n lentokentillä ns. Privileged Traveller's Cardilla. Paljon matkustava kortinhaltija pääsee liikkumaan lentokentällä kätevästi jonojen ja tarkastusten ohi näyttämällä porteilla tunnisteilla varustettua korttia. Hintaan 70$ vuosi. Sen, kuka moisista etuuksista pääsee nauttimaan, päättää tietenkin maan turvallisuuskoneisto.
Muslimit älkööt vaivautuko.

Valtakunnassa kaikki liian hyvin?

G8 -kokous Saksassa. Puheenjohtajamaa Saksa ja yksi pääpukareista, USA, ovat ympäristöasioissa kauempana toisistaan kuin koskaan. Jos jokaiselle vuosikymmenelle pitää mahduttaa jotakin maailmanpoliittista mullistusta, alkaa tässä aika käydä pikkuhiljaa vähiin. 90-luvulla saatiin kuitenkin yksi kylmä sota loppumaan ja Saksa yhdistymään, tällä vuosikymmenellä ei tunnu päätöstä syntyvän mistään asiasta (ja ei, Suomen EU-puheenjohtajakaudella eteenpäin viemiä mikkihiiriasioita ei lasketa).

EU:n vääntelehtiminen pykälän hieromisiensa kanssa on menneiden vuosikymmenten maailmanpoliittiseen vääntöön verrattuna surkuhupaisaa pelehtimistä. Rötösherra seuraa EU-asioita riittävän läheltä ymmärtääkseen, kuinka merkittävä tai toisaalta merkityksetön työn alla oleva perustuslakisopimus on. Eurokraattien ja poliitikkojen puuhaaminen sopimustekstin ympärillä alkaa saada hupaisia piirteitä ja antaa kiusallisesti kansalaisille kuvan siitä, etteivät nykyjohtajat oikeastaan pysty päättämään enää yhtään mistään, saati kantamaan vastuuta mistään päättämästään.

Kaiken maailman askarteluun löytyy aikaa ja energiaa, mutta yhtään bensatilkkaa ei olla valmiita ympäristön puolesta säästämään ennen kuin maa sulaa alta. Se edellyttäisi päätöstä, joka puolestaan toteutuakseen vaatii selkärangallisen johtajan. 90-luvun lopulla politiikka lakkasi kiinnostamasta eurooppalaisia. Ilmiön syyn sanottiin tuolloin olevan "poor politics". Millähän termillä nykytilaa uskaltaisi kutsua? Viisaita miehiä säilötään Firenzen kokoushuoneissa pohtimassa Euroopan tulevaisuutta, mutta hiljaistapa herrojen tiedotuspolitiikka on ollut, jos siellä jo jotakin suuntaviivaa olisikin piirretty eteenpäin. Toimikuntia perustetaan ja selvityksiä väännetään virkamiestyönä sormet rakoilla, mutta yksikään poliitikko ei vaivaudu astumaan tuleen visioitaan esittämään. Katsellaan taas sitten seuraavissa vaaleissa eli kunnallisvaaleissa tilastokeskuksen käppyröitä tippa linssissä ja ihmetellään kun ei kukaan uurnalle vaivaudu. Ja perustetaan heti askarteluskomissio asiaa (määrättömäksi ajaksi) selvittämään.

P.S. YH-äideistä tehdään tosi-TV:tä. Rötösherra tervehtii hanketta riemulla. Tällaista sosiaalipornoa saa nyt suoraan suomen kielellä TV-lupamaksun hinnalla. Hyvä. Näin kansaa valistetaan. Toivottavasti kaikkien yh-äitien suojelupyhimys Susan Ruusunen-Kuronen osallistuu lukuisine avuineen tähänkin mediaspektaakkeliin.

Säälimätön hallitus

Venäjä käy modernia sotaa. Puolan lihat, nyt Suomen salmonella. Salmonellaa suomalaisessa broilerinlihassa! Eikö ne parempaa keksi!

Samaan aikaan Suomessa hallitus julkistaa kehykset uudelle budjetille. Hyvä. Kehitysapua ei sitten nostetakaan 0,7 prosenttiin. Paavo "kerron vain vaihtoehdot" Väyrynen selvitti tänään televisiossa, miten 0,55 % on juuri riittävästi näissä olosuhteissa. Rahaa nipistetään myös päivähoitolapsilta, seikka, joka ei todellakaan jäänyt demareilta huomaamatta. Lisäksi Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio toruu Suomea epäreilusta turvapaikanhakupolitiikasta. Tämä näyttää hyvältä. Viedään rahat lapsilta, imeväisiltä ja ulkomaalaisilta. Ja ulkomaalaisilta myös oleskeluluvat. Aki Kaurismäki totesi tänään Hesarin haastattelussa, että "koskaan ei ole niin säälittävä hallitus johtanut niin huonoa kansakuntaa kuin nyt" (HS, 24.5.2007). Rötösherra on eri mieltä. Hallitus on säälimätön.

Rötösherra kirjoitti aikaisemmassa merkinnässä Suomen tulevasta ETYJ- puheenjohtajuuskaudesta. Helsingin Sanomien mukaan koko harjoitusta uhkaa Suomen puheenjohtajuuskaudelle kriisirypäs (HS 24.5.2007). Pieni kriisi on jo se, että valtakunnan virallinen vaalitarkkailija Kimmo Kiljunen ei kenties pääse osallistumaan Venäjän tulevien vaalien tarkasteluun ETY- järjestön puitteissa syystä, että Putinin mielestä vaalitarkkailu on epistä, varsinkin jos se kohdistuu Venäjälle.

Iso paha EU päätti laskea EU-maasta toiseen soitettavien matkapuheluiden hintaa kesästä alkaen. Toivottavasti tämä muistetaan, kun seuraavan kerran kesäjuhlissa kilvan EU:ta haukutaan (ja laittomasti makkaraa grillataan ja venettä tervataan).

Suurvaltoja

EU-Venäjä -huippukokous jatkuu tänään. Jokaisen sukset tuntuvat olevan ristissä Suuren ja mahtavan kanssa, joten tulokset voivat jäädä nihkeiksi. Suomen puheenjohtajuuskaudella alustavasti neuvoteltu Siperian ylilennot mahdollistava sopimus on Venäjän toimesta ottanut takapakkia. Suomen kannalta intressissä ovat lisäksi puutullit ja, pikkuseikkana, helvetti soikoon se, että suomalaisiin oli käyty kiinni Venäjällä Containershipsin tontilla.

Tämän lisäksi muuta pientä kivaa neuvoteltavaa tarjoavat Puolan ja Venäjän välinen lihakiista sekä taannoinen patsasjupakka.

Samaan aikaan toisaalla Tasavallan Tarja on todistettavasti omasta aloitteestaan pyytänyt audienssia USA:n presidentin kanssa. Tai sitten vaihtoehtoisesti demokraattien Hilary Clintonin kanssa. Ja jos sekään ei muka onnistuisi, kelpaisi puhemies Nancy Pelosi. Mikään tapaaminen ei onnistunut. Halosen USAn-matkalla harrastetaan sitten balettia, YK:n pääsihteerin kanssa kahvittelua sekä skanditaiteeseen tutustumista. Ja shoppailua, kertoi YLE:n uutiset lisäksi. Hyvä.

Kertokaa Rötösherralle, mistä johtuu, että Viron presidentti Toomas Ilves hyppää Bushin juttusilla jatkuvasti, ja mm. SUomen EU-puheenjohtajuuskaudella Bush ei mitenkään pystynyt ehtimään tänne, kun taas Tallinnaan pystyi hyvinkin ehtimään? Jos Suomen suhteet Yhdysvaltoihin ovat niin fantastisella tolalla kuin mitä meille koko ajan tolkutetaan, miten Bushilta/Clintonilta/Pelosilta ei voi löytyä aikaa yhden kahvikupin juontiin presidentti Halosen kanssa?

Ja mitä noiden venäläisten kanssa pitäisi oikein tehdä?

Kykypuolueen EU-nokitus

Ulkoministeri Kanerva konvertoi tohtori Tiilikaisesta junioriministerin. Mielenkiintoinen nimitys joka osoittaa kokoomukselta nokkelaa pelisilmää. Kaikkien erityisavustajien ja varaministerien ei tarvitsekaan olla vasta ripiltä päässeitä broilereita! Kiitos ja kumarrus!

Nokkela nimitys nimenomaan siksi, että ulkoministerin avustajastaabin asiantuntijaprofiili nousi Tiilikaisen myötä tuhatta ja sataa pääministeri Vanhasen esikunnan ohi, yli ja ympäri. Ja onkohan Tiilikainen samalla myös kokoomuksen tuleva komissaariehdokas? Paluu yliopistomaailmaan "sitoutumattomana asiantuntijana" voi nykyisen uuden pestin jälkeen olla nimittäin nihkeämpi juttu.

Rötösherra tulkitsee tämän myös selkeänä askeleena ydintä kohti. Viimeiset vuodet on marmatettu siitä, miten hallitus on ottanu etäisyyttä unionista (ja miten tähän ei pienellä maalla ole varaa). Tiilikaisen nimitys kuitenkin on signaali aloitetusta U-käännöksestä.

Valtakunnan virallisen EU-kommentaattorin titteli siirtynee siis takaisin Esko Antolalle (tähän maahan ei mahdu kahta asiantuntijaa yhtä aikaa, varsinkaan jos heillä on mistään asiasta mitään sanottavaa). Rötösherra odottaa kieli pitkällä Huomenta Suomen ja YLE:n Aamu TV:n syväluotaavia EU:n huippukokousanalyysejä itseltään Antolalta.

Viimeisen poliittisen valtiosihteerin nimityksen odottamisen sietämättömän tuskan kestää juuri ja juuri viikonlopun Euroviisuhuumassa. Rötösherra on siirtynyt yksinomaan ravintolaruokaan humun ajaksi, koska gay pride on vallannut Stockan Herkkua jo toista viikkoa.

Truce

Taistelut on tältä erää taisteltu. Presidentivaalitaistelu Ranskassa päätyi oikeiston voittoon. Patsastaistelu Viron ja Venäjän välillä päätyi edes jonkinlaiseen tulitaukoon (taistelu jatkunee Venäjän sisäisenä vaaleja odotellessa...). Taistelu Turkissa päätyi Abdullah Gülin vetäytymiseen tulevasta vaalitaistosta. Ja samaan aikaan Suomessa taistelu maaherrojen olemassaolosta päättyi ministeri Kiviniemen lausuntoon, jonka mukaan poliittiset maaherrat saneerataan.

Maailma makaa siis hyvin. Olikin liioiteltua odottaa, että Suomen sisäpolitiikka tarjoaisi politiikkaa herkeämättömästi seuraavalle Rötösherralle kicksejä vaalihuuman laannuttua. Vielä toki kannuja valetaan ja politrukkien palkintopaikkoja jaetaan, mutta kiihkein vellonta on päättynyt ja -risti seinään - Paavo Väyrysestä ei ole kuulunut sanaakaan pitkiin aikoihin. Rötösherraa pidempään eläneet tiesivät viikonloppuna kertoa, että se tarkoittaa juuri sitä itseään, joka taas tulkitaan tyynenä myrskyn edellä. Rötösherra jatkaa päivystämistä.

Sarkozyn voitto Ranskassa vahvistaa merkittävien eurooppalaisten porvarimaiden määrää. Saksan Merkel on jo asettanut EU:n perustuslakihankkeelle kunnianhimoisia päivämääriä. Sarkozy osallistuu harjoitukseen esittämällä minisopimusta, jota ei tarvitsisi ranskalaisilla äänestyttää. Samaista minisopimusta vastustaa muun muassa Paavo Lipponen, joka ei ole kuka tahansa pelkkä Lipponen, vaan yksi Euroopan kahdestatoista viisaasta miehestä.

Rötösherran nimettömistä virkamieslähteistä saaman tiedon mukaan odotettavissa on joka tapauksessa hallitustenvälisen konferenssin kokoon kutsuminen heti Portugalin EU-puheenjohtajuuskauden alkaessa. HVK on siitä hauskaa puuhaa, että muu ei ole varmaa kuin eläimellinen riitely, oman edun ajaminen ja kapuloiden rattaisiin työntäminen. Hyvänä esimerkkinä Rötösherra haluaa esittää Nizzan pitkien puukkojen yön, jonka päätöksistä tänäänkin kärsitään.

Rötösherra ennätti lauantaina seuraamaan Uutisvuotoa, jossa ministeri Lindén kovasti esiintyi edukseen. Puolen tunnin lähetyksen aikana ministeri Lindén ei kertaakaan avannut suutaan jotain sanoakseen. Hmm. Better to keep quiet and be thought of a fool than open your mouth and remove all doubt?

Quo vadis, Venäjä?

Rötösherran kepeää vapunviettoa häiritsivät uutiset Virosta. Veuve Clicquot- ja sillikrapula ei ole mitään verrattuna siihen henkiseen hatutukseen, mitä mellakointi Tallinnassa ja Moskovassa on Rötösherrassa aiheuttanut. Kuinka paljon menneisyys vielä saa maksaa?

Viron ja Ruotsin suurlähettiläiden kimppuun on tänään hyökätty Moskovassa. Viroon on asetettu harvinainen (missä tahansa paitsi Pohjois-Koreassa) kokoontumiskielto 11. toukokuuta asti.

Venäjä, tuo maanosamme enfant terrible, muistuttaa näköjään säännöllisesti, ettei sen kanssa parane pelehtiä. Vappuna ja vapun jälkeen nähdyt esitykset ovat kuitenkin poikkeuksellisia nykydiplomatian aikana. Suurlähettiläiden kimppuun käymiset eivät kuulu normaaliin keinovalikoimaan. Kenties se vain on ja pysyy niin, että Venäjän kanssa pelataan eri säännöillä.

Kenties kaikki Kanervan ja Väyrysen nimityksiä kauhistelleet (Rötösherra kuuluu ehdottomasti tähän porukkaan) ovatkin loppupeleissä (kanervismi) väärässä. Ehkä kaksi YYA- konkaria osoittautuvatkin Suomelle (ja muulle EU:lle) sanattoman suureksi riemuksi ja hyödyksi, kun ovat tottuneet käsittelemään Venäjää vuosikymmeniä.

Viro-Venäjä -selkkausta on joka tapauksessa seurattava tarkalla silmällä. Pelkillä puhtailla jauhoilla tästä ei liene kumpikaan selviä. Kansainvälisten diplomaattisopimusten rikkominen nyt vaan on aina raskauttavaa, vaikkakin taustalla olisi anarkistijoukko. Ja voiko kohteena olla kuka tahansa länsimaan edustaja, kun Ruotsinkin lähettiläs kelpasi? Vai onko hyökkyksen kohteena EU yleensä?

Rötösherra huomasi, että MTV3 pohdiskelee tänään 45 Minuuttia -ohjelmassa äänikuningatar Marja Tiuran kohtaloa. On erittäin mielenkiintoista, että Tiuran ministerinsalkun ohimeno on televisio-ohjelman arvoinen asia. Erittäin mielenkiintoista on myös se, ketkä Tiuran edustajakollegoista ovat lupautuneet eetteriin arvioimaan tilannetta. Luvassa ilmeisesti taas suuri määrä "nimettömänä pysytteleviä puoluetovereita".

Tehokasta työaikaa

Rötösherra tervehtii Strasbourgista. Euroopan parlamentin täysistunnossa parannettiin taas eilen maailmaa, kun läpi hurahti SEPA- alueen perustaminen. Kysymyksessä on Single European Payment Area, joka tarkoittaa puolestaan sitä, että kaiken rahaliikenteen tulee sujua koko Euroopassa kuin kotomaassa konsanaan. Eurooppalaiset tulevat jatkossa tarvitsemaan vain yhden pankkitilin, pankkikortin ja luottokortin. Jatkuvasti reissaava Rötösherra kiittää.

Europarlamentin roadshow pistää hymyksi aina uudelleen. International Herald Tribune, jonka Rötösherra nauttii aamukahvin ja Financial Timesin kanssa säännöllisesti ainakin Strasbourgissa, sivalsi tiistain 24.4.2007 artikkelissa kyseisen hullunmyllyn ympäristövaikutuksia. EU piiskaa yhtäältä itseään leikkaamaan kasvihuonepäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Toisaalta se Ranskan tyytyväisenä pitääkseen ylläpitää sekopäistä järjestelmää, joka Herald Tribunen artikkelin mukaan tuottaa vuodessa saman verran saastaa kuin 4000 Lontoon kotitaloutta tai koko väestö Länsi-Intian Turks ja Caicos- saarilla (Nyt tietenkin tarvitsee enää tietää, kuinka monta ihmistä asuu Turks ja Caicos-saarilla. Rötösherra ei pihtaa tätäkään tietoa: n. 38 000).

Kustannustehokkaan ajattelutavan omaava Rötösherra kyseenalaistaa (kuten kaikki muutkin EU-kansalaiset) myös sen, millä verukkeella vuosi toisensa jälkeen motivoidaan että on tehokasta kansalaisten veroeurojen käyttöä ylläpitää kahta rinnakkaista parlamenttia eri maissa, kahta rinnakkaista henkilökuntaa ylläpitämässä kumpaakin parlamenttia, ja rekkoja kuskaamassa kaikkia käsiteltäviä dokumentteja muutaman viikon välein Belgiasta Ranskaan.

Puhumattakaan tehokkaan työajan hukkaan kulumisesta tuhansien virkamiesten ja muiden taustatäkyjen körötellessä kuka milläkin menopelillä Brysselistä Strasbourgiin. Tehokkuuden aikana! Tämä on melkein yhtä vitsikästä kuin Suomen hallituksen puheet hallinnon tehokkuuden lisäämisestä. Hyvä alku sille olikin se, että näytettiin esimerkkiä kasvattamalla hallitus Kiinan kansankongressin kokoiseksi ja siihen kylkeen palkataan vinot pinot avustajaa, erityisavustajaa, eduskunta-avustajaa, poliittista valtiosihteeriä ja muuta systeemiä elintärkeällä konstilla ylläpitävää Suomen kansalaista.

Kukahan se tahtoo Villen?

Meppi Ville Itälä kertoo viikonlopun Kalevassa (21.4.2007) ettei "Euroopan parlamentti ole todellakaan vanhojen kehäraakkien hautausmaa, vaan paremminkin sitä voisi kutsua poliitikkojen synnytyslaitokseksi". Itälän mukaan erinomaisia esimerkkejä politiikan keskiöön europarlamentista ponnistaneista mepeistä ovat Ruotsin Cecilia Malmström ja Gunilla Carlsson, Viron Toomas Henrik Ilvestä unohtamatta. Tai varsinkaan Paavo Väyrystä. Lisäksi Itälän mielestä Kyösti Virrankoski olisi ollut aivan briljantti 141-neuvottelija.

Ettei nyt puoli maailmaa olisi kädet ojossa tarjoamassa kovan luokan poliitikon hommia Itälälle, torjuu hän yritykset kylmiltään toteamalla, ettei "hän puhu nyt itsestään. Olen päättänyt pysyä Euroopan parlamentissa ja asettua ehdolle seuraavissakin vaaleissa". Ministerispekulaatioissa ruodittiin viimeistä meppiä myöten kaikki vaihtoehdot (ja sitten käteen jäi Väyrynen), mutta Itälän nimeen ei Rötösherrakaan kertaakaan näissä yhteyksissä törmännyt. Ettei vain olisi kirpaissut?

Itälän lienee tarpeen aloittaa vaalityö jo pikapuoliin. Valinta europarlamenttiin viime vaaleissa taisi olla pitkälti sen ansiota, että Kokoomuksen kenttä hartiavoimin yritti etsiä puoluejohtajalle mahdollisimman kivutonta loppusijoituspaikkaa ja puolueelle hieman vähemmän nöyryyttävä exit-strategiaa. rysseliin on muutkin kotimaan änkyrät ja epäonnistuneet puheenjohtajat piilotettu. Mutta riittävätkö sääli- ja häpeä-äänet vielä ensi vaaleissa? Näkymättömimmän europarlamentaarikon sietäisi alkaa tekemään näkyvyyskampanjaa. Vai oliko tämä sen hatarahko avaus?

Rötösherra riemuitsee Suomen floran ja faunan monimuotoisuuden lisääntymisestä.
STT uutisoi tänään, että Suomeen saapunut hanhikorppikotka nimettiin
Merikukaksi.

Kivan loppu

Rötösherra on huolissaan siitä, että kokoomusmeppi Eija-Riitta Korholalla ei ole kivaa. Valtiopäivien avajaisoopperassa Korholan perässä ravannut sopulilauma halusi kommenttia blogimerkinnästä, jossa Korhola spekuloi Matti Vanhasen ja Merikukka Forsiuksen suhdetta. Korhola tiuskaisi toimittajille, että "tää ei oo enää yhtään kivaa". Kivaa ei ollut Korholalla myöskään hallitusneuvotteluissa, joista hän välillä poistui kertomaan ulkopuolella päivystäville toimittajille että "tää ei ole meistäkään hauskaa". Tästä kertoi myös lauantain Hesari (HS 21.4.2007).

Poliitikot haluavat ja "haluavat" asiajulkisuutta. Esimerkkejä loistavasti hallitusta asiapitoisesta julkisuudesta ovat mm. viimeisin ex-kulttuuriministeri Saarelan kaksi vuotta sitten sairastamaan masennukseen liittyvä juttu naistenlehdessä pari kuukautta sitten. Asiapohjalta sisutuslehti Dekossa esiintyi taannoin myös pariskunta Taiveaho-Kaikkonen. Rötösherra yrittääkin muistella mitä suurta poliittista sisältöä pariskunta (tai edes pariskunnan osapuolet yksin) ovat haastatteluissa antaneet. Eipä tule mieleen. Sen sijaan Rötösherra osaa kyllä punamultaperheen koiran nimen (IS), liikuttavan tarinan siitä, miten Antti veisteli puuhun pariskunnan nimikirjaimet (IL) ja Antin vihannesgrillireseptit (7 Päivää).

Asiajulkisuutta kaipaa säännöllisissä vaatekaappihaastatteluissa myös kansanedustaja ja äänikuningatar Tiura. Ja tietenkin Korhola. Imagoa asioihin keskittyvänä poliitikkona onkin parasta edistää kertomalla kaikelle kansalle stay up-sukista ja suosikkihajuvedestä (Prada) ja miten se pullo kerran työmatkalla hajosi. www.korhola.com

Pelkkä asioihin keskittyminen ja kuivan politiikan tekeminen ei tuo julkisuuspikavoittoja toisin kuin perheonnesta kertominen naistenlehdissä. Eduskuntavaaleista on hyvää vauhtia tulossa pelkkää pelleilyä, ellei kansalaisia kiinnosta varsinainen pihvi, eli asiat. Jos virkamiehet laitetaan pohtimaan keinoja kansalaisten poliittisen mielenkiinnon ylläpitämiseen, on menty pahasti metsään. Rötösherra ymmärtää kansalaista, joka argumentoi äänestämättömyyttään politiikan viihteellistymisellä. Rötösherra ei ymmärrä poliitikkoa, joka ei tajua kantavansa osavastuuta siitä, että äänestäjien kiinnostus politiikkaa kohtaan laskee sitä mukaa, kun uutisointi Arkadianmäeltä enenevässä määrin keskittyy illallispukuihin, rakkaussuhteisiin ja sairauksiin (tai pelkkiin sairauden EPÄILYIHIN).

Tää ei Rötösherrankaan mielestä ole yhtään kivaa.

Päin hallitusta

Tuhkan alta (eivät laisinkaan Feeniks-linnun lailla, kuitenkaan) kömpivät UM:n virkamiehet sekä muu Suomen kansa heräsivät tänään uuteen aikaan. Uudistusta, uudistusta ja vielä lisää uudistusta ja eteenpäin katsomista luvanneet kokoomuksen ja keskustan puoluejohtajat ovat puhuneet. Ja nyt katsotaan joukolla eteenpäin (vaikkakin samanaikaisesti syrjäsilmällä Tehtaankadulle) (A propos, Väyrysen itä-länsi -silmillä tämäkin harjoitus onnistunee ongelmitta).

Seuraavalla hallituskaudella Suomi on mm. ETYJ:n puheenjohtajamaa. Lisäksi NATO-optio jätettiin hallitusohjelmassa avoimeksi. Jos NATOsta ei vielä oltaisikaan käyty erityisemmin keskustelua, niin kohta käydään. Jo Väyrysen maassaolo riittänee tuottamaan kuudennen ydinvoimalan verran sähköä ulkopoliittiseen neuvonpitoon.

Rötösherra toivoo, että uudelle ulkomaankauppaministerille löytyy riittävästi puuhaa salkkunsa kanssa. Suomen itsenäinen ulkomaankauppa käytännössä päättyi EU-jäsenyyteen, joten ulkomaankauppaministerin homma on lähinnä ollut erinäisten liikemiesvaltuuskuntien ympäri maailmaa kestittämistä ja messujen ja muiden kissanristiäisten avaamista. ETYJ-puheenjohtajuuden on laskettu entisestään lisäävän ulkoministerin matkapäiviä ainakin sadalla. Tämä tarkoittaa pahimmassa tapauksessa sitä, että Kanervan kiertäessä rataa toimeton ja turhautunut Väyrynen johtaa ulkoministeriötä omin nokkinensa huomattaviakin
aikoja.

Keskustalle Rötösherra joka tapauksessa povaa Jaakobinpainin jatkumista vielä pitkään. Puolueen liberaalisiipi ruuvattiin eilisten ministerinimitysten myötä erittäin tiukille. Kädenosoitus kentän syville riveille on puolueen johdolta sinänsä täysin ymmärrettävää. Tosiasia vain on se, että äänestäjien määrä syrjäseuduilla vähenee, kun se taas etelän kasvukeskuksissa koko ajan lisääntyy. Puoluejohdon veto hallitusta kasattaessa oli riski, joka joko maksaa itsensä takaisin 2011 vaaleissa nyt menetettyjen äänien paluuna tai repii puolueen uudistajat ja maalaisliittolaiset tahtopoliitikot lopullisesti erilleen tulevan hallituskauden aikana. Keskustasta oltiin jo 2003 vaaleissa puuhaamassa katu-uskottavaa urbaania liberaalipuoluetta. Voi olla tuon hankkeen kanssa hiljaisempaa eilisen Väyrysvedon johdosta.

Ei voi voittaa

Rötösherralla on jo sormi puhelimen näppäimellä. Onko Interfloralla? Pitäisi lähettää onnittelukukkia Suomen ulkoasiainhallinnolle! Jos Kanervassa ei vaikka olisi ollut riittävästi pitelemistä, tuo lemahduksen 70-luvun YYA-ajasta tullessaan myös Paavo Väyrynen. Pääministeri Vanhanen esitti Väyrystä ulkomaankauppaministerin tehtävään ja puoluehallitus meni sen hyväksymään.

Rötösherra veikkaa, että kyseessä on ollut sofistikoitunut kuvio, jossa Vanhasella on ollut tarkoitus hoidella Väyrynen hygieenisesti alta pois lupaamalla, että tulee esittämään tätä. Samaan aikaan toisaalla mitä ilmeisimmin hoidettiin Väyryselle uskottava vastaehdokas äänestykseen. Eduskunnan Seiskaprinssi Kaikkonen ei hävinnyt kuin viidellä äänellä. Se ei ole paljon. Joku on siis mitä ilmeisimmin livennyt äänestysruodusta. Tämä taas sinänsä ei yllätä, kyseessähän on Keskusta. Harmi vaan lopputuloksen kannalta.

Ulkopolitiikan johtopaikoilla tutkapari Ike (s. –48) ja Pave (s. –46). Kyllä Suomen ulkopolitiikkaa nyt viedään (olisipa kiva tietää mihin). Missä ne nuoret kansainväliset kyvyt oikein ovat silloin kun niitä tarvitaan?

Elämäni Valtioneuvostot All Star -joukkueeseen ei varmaan kenenkään osalta kuulunut myöskään Varoitusetiketti-Hyssälä. Iloista, ja niin kovin epäkustannustehokasta holhoamista saamme kuitenkin nauttia jatkossakin.

Sitä saa, mitä tilaa

Kokoomuksen ministerilista poikkeaa Rötösherran hallitusneuvottelu-uupumuksessa kokoon juoksemasta melkoisesti. Ilkka Kanervasta leivottiin sitten ulkoministeri. Onnea Suomen ulkoministeriö! Virkamiehet voivat jatkossa odottaa isännältään lyhyitä ja ytimekkäitä, max. 160-merkkisiä ohjeistuksia ja toimenpidepyyntöjä. Julkibilehile Kanerva tuokin yhdessä Salolaisen (siirtyy ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi) kanssa kaivatun raikkaan tuulahduksen maan ulkopolitiikkaan.

Edelleen epäuskoisena (epätoivoisena?) Rötösherra tervehtii Suvi Blondinin paluuta valtioneuvostoon. Toisaalta lopulliseen epätoivoon on syytä syöksyä vasta kepulaisten listan valmistuttua. Varmaa ei taida olla kuin uusi Supermauri, joka laitetaan Tassarna bort från Sibbo –asuntoministeri Vapaavuorta vahtimaan. Blondinin valinta lienee kuitenkin muutamasta pahasta pienin, salkkua ruinaamassa oli myös tyrkkyprinsessa Tiura. Team Tiura uhkaili laittaa kirvessirkuksen käyntiin puoluevaltuustossa, mikäli Tiuralle ei salkkua heru. Tiuralla ei ole jakoa, kyllä oppositiostakin opittiin Karpelasta.

Mutta ei kahta ilman kolmatta veret seisauttavaa henkilövalintaa. Rötösherra kuuli, että Väyryselle ollaan sittenkin järjestämässä ministerinsalkkua. Maa- ja metsätalousministerinä herran umpijääräpäisyydestä voisi tulevissa maatalouspolitiikan 141- neuvotteluissa saada Suomelle merkittävänkin neuvotteluaseen. Vittumaisuudesta valttikortti! Paavo ei anna periksi mistään, ja halvaannuttaa vaikka koko EU:n toimintakyvyn jos siltä sattuu tuntumaan. Italialaiset ja ranskalaiset ovat sen osanneet aina, puolalaiset ovat kovaa vauhtia oppimassa. Nyt olisi meilläkin, millä iskeä. Megalomaanisella itseriittoisuudella varustettu renessanssi-ihminen Keski-Euroopan tyyliin.

Kepu juhlistaa riemukkaasti salkkujakoa verkkosivuillaan otsikolla "Keskusta voi olla salkkujakoon tyytyväinen". Niinpä niin. Salkkujen julki tultua läpi paistoi Jarmo Korhosen kasvot ja kentän ääni. Voiko kepulaisempia salkkuja enää olla? Väyläministeri? Supermauri? Opetusministeriön tärkeydestä keskustassa on puhuttu jo vuosia, ja sitten tilaisuuden koittaessa se annetaan kokoomukselle ja kaupan päälle vielä puolustus ja ulkoministerikin. Rötösherra haistaa taantumista maalaisliittolaiseen meininkiin. Jos Väyrynen vielä junaillaan ministeriksi, se lienee riittävä osoitus perikepulaisen junttapolitiikan paluusta. Mihin hävisi plus-30 liberaalikeskusta? Alkion mukana Microsoftiin?

P.S. Rötösherra oli havaitsevinaan Alexander Stubbin tuoreesta blogimerkinnässä hienoista vaitonaisuutta hänen kommentoidessaan kokoomusministereitä. Aina ei voi voittaa. Ministerinsalkun ohimeneminen häntä tuskin voi kuitenkaan samalla raivolla hatuttaa kuin ulkoasiainneuvos Viléniä, joka kokoomuksen lehdistötilaisuudessa varmuuden vuoksi liehui paikalla olevien TV-kameroiden linssissä kiinni kuin silloin ennen.

Rötösherran hallituspitkäveto

Rötösherran hallituspitkäveto:

Pääministeri, Matti Vanhanen
Kauppa- ja teollisuusministeri, Mika Lintilä
Ympäristöministeri, Paula Lehtomäki
Väyläministeri, Mauri Pekkarinen
Ulkomaankauppaministeri, Mari Kiviniemi
Sosiaali- ja terveysministeri, Juha Rehula
Maatalousministeri, Katri Komi
Kunta- ja hallintoministeri, Anu Vehviläinen
Valtiovarainministeri, Jyrki Katainen
Ulkoministeri, Piia-Noora Kauppi
Sisäministeri, Jyri Häkämies
Opetusministeri, Sari Sarkomaa
Viestintäministeri, Jari Koskinen
Puolustusministeri, Olli Nepponen
Asuntoministeri, Anne Holmlund
Peruspalveluministeri, Paula Risikko
Työministeri, Tarja Cronberg
Oikeusministeri, Tuija Brax
Eurooppaministeri, Astrid Thors
Kulttuuriministeri, Stefan Wallin

Puhemies, Sauli Niinistö