Tehokasta työaikaa

Rötösherra tervehtii Strasbourgista. Euroopan parlamentin täysistunnossa parannettiin taas eilen maailmaa, kun läpi hurahti SEPA- alueen perustaminen. Kysymyksessä on Single European Payment Area, joka tarkoittaa puolestaan sitä, että kaiken rahaliikenteen tulee sujua koko Euroopassa kuin kotomaassa konsanaan. Eurooppalaiset tulevat jatkossa tarvitsemaan vain yhden pankkitilin, pankkikortin ja luottokortin. Jatkuvasti reissaava Rötösherra kiittää.

Europarlamentin roadshow pistää hymyksi aina uudelleen. International Herald Tribune, jonka Rötösherra nauttii aamukahvin ja Financial Timesin kanssa säännöllisesti ainakin Strasbourgissa, sivalsi tiistain 24.4.2007 artikkelissa kyseisen hullunmyllyn ympäristövaikutuksia. EU piiskaa yhtäältä itseään leikkaamaan kasvihuonepäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Toisaalta se Ranskan tyytyväisenä pitääkseen ylläpitää sekopäistä järjestelmää, joka Herald Tribunen artikkelin mukaan tuottaa vuodessa saman verran saastaa kuin 4000 Lontoon kotitaloutta tai koko väestö Länsi-Intian Turks ja Caicos- saarilla (Nyt tietenkin tarvitsee enää tietää, kuinka monta ihmistä asuu Turks ja Caicos-saarilla. Rötösherra ei pihtaa tätäkään tietoa: n. 38 000).

Kustannustehokkaan ajattelutavan omaava Rötösherra kyseenalaistaa (kuten kaikki muutkin EU-kansalaiset) myös sen, millä verukkeella vuosi toisensa jälkeen motivoidaan että on tehokasta kansalaisten veroeurojen käyttöä ylläpitää kahta rinnakkaista parlamenttia eri maissa, kahta rinnakkaista henkilökuntaa ylläpitämässä kumpaakin parlamenttia, ja rekkoja kuskaamassa kaikkia käsiteltäviä dokumentteja muutaman viikon välein Belgiasta Ranskaan.

Puhumattakaan tehokkaan työajan hukkaan kulumisesta tuhansien virkamiesten ja muiden taustatäkyjen körötellessä kuka milläkin menopelillä Brysselistä Strasbourgiin. Tehokkuuden aikana! Tämä on melkein yhtä vitsikästä kuin Suomen hallituksen puheet hallinnon tehokkuuden lisäämisestä. Hyvä alku sille olikin se, että näytettiin esimerkkiä kasvattamalla hallitus Kiinan kansankongressin kokoiseksi ja siihen kylkeen palkataan vinot pinot avustajaa, erityisavustajaa, eduskunta-avustajaa, poliittista valtiosihteeriä ja muuta systeemiä elintärkeällä konstilla ylläpitävää Suomen kansalaista.

Kukahan se tahtoo Villen?

Meppi Ville Itälä kertoo viikonlopun Kalevassa (21.4.2007) ettei "Euroopan parlamentti ole todellakaan vanhojen kehäraakkien hautausmaa, vaan paremminkin sitä voisi kutsua poliitikkojen synnytyslaitokseksi". Itälän mukaan erinomaisia esimerkkejä politiikan keskiöön europarlamentista ponnistaneista mepeistä ovat Ruotsin Cecilia Malmström ja Gunilla Carlsson, Viron Toomas Henrik Ilvestä unohtamatta. Tai varsinkaan Paavo Väyrystä. Lisäksi Itälän mielestä Kyösti Virrankoski olisi ollut aivan briljantti 141-neuvottelija.

Ettei nyt puoli maailmaa olisi kädet ojossa tarjoamassa kovan luokan poliitikon hommia Itälälle, torjuu hän yritykset kylmiltään toteamalla, ettei "hän puhu nyt itsestään. Olen päättänyt pysyä Euroopan parlamentissa ja asettua ehdolle seuraavissakin vaaleissa". Ministerispekulaatioissa ruodittiin viimeistä meppiä myöten kaikki vaihtoehdot (ja sitten käteen jäi Väyrynen), mutta Itälän nimeen ei Rötösherrakaan kertaakaan näissä yhteyksissä törmännyt. Ettei vain olisi kirpaissut?

Itälän lienee tarpeen aloittaa vaalityö jo pikapuoliin. Valinta europarlamenttiin viime vaaleissa taisi olla pitkälti sen ansiota, että Kokoomuksen kenttä hartiavoimin yritti etsiä puoluejohtajalle mahdollisimman kivutonta loppusijoituspaikkaa ja puolueelle hieman vähemmän nöyryyttävä exit-strategiaa. rysseliin on muutkin kotimaan änkyrät ja epäonnistuneet puheenjohtajat piilotettu. Mutta riittävätkö sääli- ja häpeä-äänet vielä ensi vaaleissa? Näkymättömimmän europarlamentaarikon sietäisi alkaa tekemään näkyvyyskampanjaa. Vai oliko tämä sen hatarahko avaus?

Rötösherra riemuitsee Suomen floran ja faunan monimuotoisuuden lisääntymisestä.
STT uutisoi tänään, että Suomeen saapunut hanhikorppikotka nimettiin
Merikukaksi.

Kivan loppu

Rötösherra on huolissaan siitä, että kokoomusmeppi Eija-Riitta Korholalla ei ole kivaa. Valtiopäivien avajaisoopperassa Korholan perässä ravannut sopulilauma halusi kommenttia blogimerkinnästä, jossa Korhola spekuloi Matti Vanhasen ja Merikukka Forsiuksen suhdetta. Korhola tiuskaisi toimittajille, että "tää ei oo enää yhtään kivaa". Kivaa ei ollut Korholalla myöskään hallitusneuvotteluissa, joista hän välillä poistui kertomaan ulkopuolella päivystäville toimittajille että "tää ei ole meistäkään hauskaa". Tästä kertoi myös lauantain Hesari (HS 21.4.2007).

Poliitikot haluavat ja "haluavat" asiajulkisuutta. Esimerkkejä loistavasti hallitusta asiapitoisesta julkisuudesta ovat mm. viimeisin ex-kulttuuriministeri Saarelan kaksi vuotta sitten sairastamaan masennukseen liittyvä juttu naistenlehdessä pari kuukautta sitten. Asiapohjalta sisutuslehti Dekossa esiintyi taannoin myös pariskunta Taiveaho-Kaikkonen. Rötösherra yrittääkin muistella mitä suurta poliittista sisältöä pariskunta (tai edes pariskunnan osapuolet yksin) ovat haastatteluissa antaneet. Eipä tule mieleen. Sen sijaan Rötösherra osaa kyllä punamultaperheen koiran nimen (IS), liikuttavan tarinan siitä, miten Antti veisteli puuhun pariskunnan nimikirjaimet (IL) ja Antin vihannesgrillireseptit (7 Päivää).

Asiajulkisuutta kaipaa säännöllisissä vaatekaappihaastatteluissa myös kansanedustaja ja äänikuningatar Tiura. Ja tietenkin Korhola. Imagoa asioihin keskittyvänä poliitikkona onkin parasta edistää kertomalla kaikelle kansalle stay up-sukista ja suosikkihajuvedestä (Prada) ja miten se pullo kerran työmatkalla hajosi. www.korhola.com

Pelkkä asioihin keskittyminen ja kuivan politiikan tekeminen ei tuo julkisuuspikavoittoja toisin kuin perheonnesta kertominen naistenlehdissä. Eduskuntavaaleista on hyvää vauhtia tulossa pelkkää pelleilyä, ellei kansalaisia kiinnosta varsinainen pihvi, eli asiat. Jos virkamiehet laitetaan pohtimaan keinoja kansalaisten poliittisen mielenkiinnon ylläpitämiseen, on menty pahasti metsään. Rötösherra ymmärtää kansalaista, joka argumentoi äänestämättömyyttään politiikan viihteellistymisellä. Rötösherra ei ymmärrä poliitikkoa, joka ei tajua kantavansa osavastuuta siitä, että äänestäjien kiinnostus politiikkaa kohtaan laskee sitä mukaa, kun uutisointi Arkadianmäeltä enenevässä määrin keskittyy illallispukuihin, rakkaussuhteisiin ja sairauksiin (tai pelkkiin sairauden EPÄILYIHIN).

Tää ei Rötösherrankaan mielestä ole yhtään kivaa.

Päin hallitusta

Tuhkan alta (eivät laisinkaan Feeniks-linnun lailla, kuitenkaan) kömpivät UM:n virkamiehet sekä muu Suomen kansa heräsivät tänään uuteen aikaan. Uudistusta, uudistusta ja vielä lisää uudistusta ja eteenpäin katsomista luvanneet kokoomuksen ja keskustan puoluejohtajat ovat puhuneet. Ja nyt katsotaan joukolla eteenpäin (vaikkakin samanaikaisesti syrjäsilmällä Tehtaankadulle) (A propos, Väyrysen itä-länsi -silmillä tämäkin harjoitus onnistunee ongelmitta).

Seuraavalla hallituskaudella Suomi on mm. ETYJ:n puheenjohtajamaa. Lisäksi NATO-optio jätettiin hallitusohjelmassa avoimeksi. Jos NATOsta ei vielä oltaisikaan käyty erityisemmin keskustelua, niin kohta käydään. Jo Väyrysen maassaolo riittänee tuottamaan kuudennen ydinvoimalan verran sähköä ulkopoliittiseen neuvonpitoon.

Rötösherra toivoo, että uudelle ulkomaankauppaministerille löytyy riittävästi puuhaa salkkunsa kanssa. Suomen itsenäinen ulkomaankauppa käytännössä päättyi EU-jäsenyyteen, joten ulkomaankauppaministerin homma on lähinnä ollut erinäisten liikemiesvaltuuskuntien ympäri maailmaa kestittämistä ja messujen ja muiden kissanristiäisten avaamista. ETYJ-puheenjohtajuuden on laskettu entisestään lisäävän ulkoministerin matkapäiviä ainakin sadalla. Tämä tarkoittaa pahimmassa tapauksessa sitä, että Kanervan kiertäessä rataa toimeton ja turhautunut Väyrynen johtaa ulkoministeriötä omin nokkinensa huomattaviakin
aikoja.

Keskustalle Rötösherra joka tapauksessa povaa Jaakobinpainin jatkumista vielä pitkään. Puolueen liberaalisiipi ruuvattiin eilisten ministerinimitysten myötä erittäin tiukille. Kädenosoitus kentän syville riveille on puolueen johdolta sinänsä täysin ymmärrettävää. Tosiasia vain on se, että äänestäjien määrä syrjäseuduilla vähenee, kun se taas etelän kasvukeskuksissa koko ajan lisääntyy. Puoluejohdon veto hallitusta kasattaessa oli riski, joka joko maksaa itsensä takaisin 2011 vaaleissa nyt menetettyjen äänien paluuna tai repii puolueen uudistajat ja maalaisliittolaiset tahtopoliitikot lopullisesti erilleen tulevan hallituskauden aikana. Keskustasta oltiin jo 2003 vaaleissa puuhaamassa katu-uskottavaa urbaania liberaalipuoluetta. Voi olla tuon hankkeen kanssa hiljaisempaa eilisen Väyrysvedon johdosta.

Ei voi voittaa

Rötösherralla on jo sormi puhelimen näppäimellä. Onko Interfloralla? Pitäisi lähettää onnittelukukkia Suomen ulkoasiainhallinnolle! Jos Kanervassa ei vaikka olisi ollut riittävästi pitelemistä, tuo lemahduksen 70-luvun YYA-ajasta tullessaan myös Paavo Väyrynen. Pääministeri Vanhanen esitti Väyrystä ulkomaankauppaministerin tehtävään ja puoluehallitus meni sen hyväksymään.

Rötösherra veikkaa, että kyseessä on ollut sofistikoitunut kuvio, jossa Vanhasella on ollut tarkoitus hoidella Väyrynen hygieenisesti alta pois lupaamalla, että tulee esittämään tätä. Samaan aikaan toisaalla mitä ilmeisimmin hoidettiin Väyryselle uskottava vastaehdokas äänestykseen. Eduskunnan Seiskaprinssi Kaikkonen ei hävinnyt kuin viidellä äänellä. Se ei ole paljon. Joku on siis mitä ilmeisimmin livennyt äänestysruodusta. Tämä taas sinänsä ei yllätä, kyseessähän on Keskusta. Harmi vaan lopputuloksen kannalta.

Ulkopolitiikan johtopaikoilla tutkapari Ike (s. –48) ja Pave (s. –46). Kyllä Suomen ulkopolitiikkaa nyt viedään (olisipa kiva tietää mihin). Missä ne nuoret kansainväliset kyvyt oikein ovat silloin kun niitä tarvitaan?

Elämäni Valtioneuvostot All Star -joukkueeseen ei varmaan kenenkään osalta kuulunut myöskään Varoitusetiketti-Hyssälä. Iloista, ja niin kovin epäkustannustehokasta holhoamista saamme kuitenkin nauttia jatkossakin.

Sitä saa, mitä tilaa

Kokoomuksen ministerilista poikkeaa Rötösherran hallitusneuvottelu-uupumuksessa kokoon juoksemasta melkoisesti. Ilkka Kanervasta leivottiin sitten ulkoministeri. Onnea Suomen ulkoministeriö! Virkamiehet voivat jatkossa odottaa isännältään lyhyitä ja ytimekkäitä, max. 160-merkkisiä ohjeistuksia ja toimenpidepyyntöjä. Julkibilehile Kanerva tuokin yhdessä Salolaisen (siirtyy ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi) kanssa kaivatun raikkaan tuulahduksen maan ulkopolitiikkaan.

Edelleen epäuskoisena (epätoivoisena?) Rötösherra tervehtii Suvi Blondinin paluuta valtioneuvostoon. Toisaalta lopulliseen epätoivoon on syytä syöksyä vasta kepulaisten listan valmistuttua. Varmaa ei taida olla kuin uusi Supermauri, joka laitetaan Tassarna bort från Sibbo –asuntoministeri Vapaavuorta vahtimaan. Blondinin valinta lienee kuitenkin muutamasta pahasta pienin, salkkua ruinaamassa oli myös tyrkkyprinsessa Tiura. Team Tiura uhkaili laittaa kirvessirkuksen käyntiin puoluevaltuustossa, mikäli Tiuralle ei salkkua heru. Tiuralla ei ole jakoa, kyllä oppositiostakin opittiin Karpelasta.

Mutta ei kahta ilman kolmatta veret seisauttavaa henkilövalintaa. Rötösherra kuuli, että Väyryselle ollaan sittenkin järjestämässä ministerinsalkkua. Maa- ja metsätalousministerinä herran umpijääräpäisyydestä voisi tulevissa maatalouspolitiikan 141- neuvotteluissa saada Suomelle merkittävänkin neuvotteluaseen. Vittumaisuudesta valttikortti! Paavo ei anna periksi mistään, ja halvaannuttaa vaikka koko EU:n toimintakyvyn jos siltä sattuu tuntumaan. Italialaiset ja ranskalaiset ovat sen osanneet aina, puolalaiset ovat kovaa vauhtia oppimassa. Nyt olisi meilläkin, millä iskeä. Megalomaanisella itseriittoisuudella varustettu renessanssi-ihminen Keski-Euroopan tyyliin.

Kepu juhlistaa riemukkaasti salkkujakoa verkkosivuillaan otsikolla "Keskusta voi olla salkkujakoon tyytyväinen". Niinpä niin. Salkkujen julki tultua läpi paistoi Jarmo Korhosen kasvot ja kentän ääni. Voiko kepulaisempia salkkuja enää olla? Väyläministeri? Supermauri? Opetusministeriön tärkeydestä keskustassa on puhuttu jo vuosia, ja sitten tilaisuuden koittaessa se annetaan kokoomukselle ja kaupan päälle vielä puolustus ja ulkoministerikin. Rötösherra haistaa taantumista maalaisliittolaiseen meininkiin. Jos Väyrynen vielä junaillaan ministeriksi, se lienee riittävä osoitus perikepulaisen junttapolitiikan paluusta. Mihin hävisi plus-30 liberaalikeskusta? Alkion mukana Microsoftiin?

P.S. Rötösherra oli havaitsevinaan Alexander Stubbin tuoreesta blogimerkinnässä hienoista vaitonaisuutta hänen kommentoidessaan kokoomusministereitä. Aina ei voi voittaa. Ministerinsalkun ohimeneminen häntä tuskin voi kuitenkaan samalla raivolla hatuttaa kuin ulkoasiainneuvos Viléniä, joka kokoomuksen lehdistötilaisuudessa varmuuden vuoksi liehui paikalla olevien TV-kameroiden linssissä kiinni kuin silloin ennen.

Rötösherran hallituspitkäveto

Rötösherran hallituspitkäveto:

Pääministeri, Matti Vanhanen
Kauppa- ja teollisuusministeri, Mika Lintilä
Ympäristöministeri, Paula Lehtomäki
Väyläministeri, Mauri Pekkarinen
Ulkomaankauppaministeri, Mari Kiviniemi
Sosiaali- ja terveysministeri, Juha Rehula
Maatalousministeri, Katri Komi
Kunta- ja hallintoministeri, Anu Vehviläinen
Valtiovarainministeri, Jyrki Katainen
Ulkoministeri, Piia-Noora Kauppi
Sisäministeri, Jyri Häkämies
Opetusministeri, Sari Sarkomaa
Viestintäministeri, Jari Koskinen
Puolustusministeri, Olli Nepponen
Asuntoministeri, Anne Holmlund
Peruspalveluministeri, Paula Risikko
Työministeri, Tarja Cronberg
Oikeusministeri, Tuija Brax
Eurooppaministeri, Astrid Thors
Kulttuuriministeri, Stefan Wallin

Puhemies, Sauli Niinistö